Linkki videoon

Kävimme pitkästä aikaa kunnolla maastossa viime keskiviikkona. Lähdimme matkaan seitsemän aikoihin, eli vähän myöhemmin kuin yleensä. Olin suunnitellut meille reitinkin jo valmiiksi, mitä jaksan harvemmin tehdä. Yleensä menemme mututuntumalla sinne, minne jalat vievät. :D

Meidän lenkkimme, 12 km/1,5 h/7.8 km/h

Lenkki sujuikin yllättävän hyvin, vaikka Jimpalla oli ollut pari vapaapäivää takana. Matkalla ei tullut paria pyöräilijää lukuunottamatta ketään vastaan, joten saimme kaikessa rauhassa maastoilla menemään. Toisaalta, harvemmin olen ketään nähnytkään niillä reiteillä, joilla me käymme. :D Jimppa olisi mielellään laukannut koko matkan, mitä en yhtään ihmettele ötököiden määrän takia, mutta se tyytyi käyntiin ilman minkäänlaista tahtojen taistelua ja suostui ravaamaan rauhallisesti, vaikka yleensä se yrittää enemmän tai vähemmän salakavalasti nostella laukkaa joka välissä.

"Ei jaksa eikä kiinnosta."

Harmikseni kypäräkamerasta loppui akku lenkin lopussa. Ja silloinhan tietenkin tapahtui jotain jännittävää! Kävelimme rauhassa kotia kohti, kun yhtäkkiä jostain puskan takaa kuului hirveää peltien räminää, jota Jimppa tietenkin säikähti ja teki stopin siihen paikkaan. Se ei suostunut jatkamaan matkaa, vaan yritti kääntyä pois päin räminän jatkuessa, joten laskeuduin alas selästä ja talutin sen pelottavan kohdan ohi. Vasta aivan räminän kohdalla tajusin, mistä ääni kuului: lammas oli hypännyt pienestä aitauksesta keskelle tietä, ja sen karitsa yritti hypätä perässä, mutta luisui peltiä pitkin aina takaisin maahan! En ollut ennen nähnyt lampaita sillä suunnalla, mutta nähtävästi siihen oli ilmestynyt kaksi sellaista kesää viettämään. Tiellä oleva lammas olisi halunnut tehdä tuttavuutta, mutta Jimppa oli asiasta eri mieltä ja halusi lähteä äkkiä jatkamaan matkaa. Toivottavasti se ei nyt saanut kohtaamisesta kauheita lammastraumoja!

Kyllä sieltä lopulta hymy irtosi!