Hyvin näkyy!

Nyt on taas sen ajanjakson vuoro, kun ratsastamaan mennessä on lähes aina pimeää tai vähintäänkin hämärää. Valaistussa maneesissa tai kentällä mennessä hämärä ei pahemmin haittaa, mutta etenkin maastossa ja matkoilla tallilta maneesille pimeässä suunnistaminen voi aiheuttaa huolta ja murhetta.

Tärkeintä pimeässä hevosen kanssa liikkuessa on muistaa riittävät heijastimet. Vaikka omat silmät olisivatkin jo tottuneet hämärään eikä muiden tielläliikkujien huomaaminen tuota hankaluuksia, ei heijastimetonta ratsukkoa näe välttämättä edes sen kohdalla.

Mikä sitten on riittävä määrä heijastimia? Mielestäni paras sääntö on se, ettei niitä voi koskaan olla liikaa. Sekä hevosella että ihmisellä tulee olla omat heijastimet, sillä ratsukon syystä tai toisesta joutuessaan eroon toisistaan olisi mukavaa, että molemmat osapuolet huomattaisiin myös erillään.

Syksyn ensimmäinen lenkki hämärässä 10.11.

Me olemme Jimpan kanssa käyneet maastossa ympäri vuoden kuten tavallisesti, oli sitten kesän yöttömät yöt tai talviajan pilkkopimeät illat. Hämärä ei hevosta haittaa, ja kun ratsastaa tutuilla reiteillä, voi huoletta mennä vähän reippaammastikin. Tuntemattomille poluille en pimeässä uskaltautuisi, mutta pimeä ei meidän maastoiluamme estä.

Pelkät heijastinsuojat harvoin riittävät kiinnittämään autonkuljettajan huomion pimeällä tiellä ajaessa. Ne sijoittuvat yleensä liian alas lähelle maata, jolloin heijastava osuus voi jäädä autoilijalta piiloon. Pieni palanen heijastinta jossain hyvin matalalla ei välttämättä edes heijasta kunnolla niin, että sen huomaisi tarpeeksi aikaisin.

Alla olen esitellyt meidän käyttämät heijastimet, niin ratsastajan kuin ratsunkin.

Hevosen heijastimet

Parhaaksi ja helpoimmaksi vaihtoehdoksi hevoselle on omien kokemusteni mukaan osoittautunut Horzen heijastinloimi. Se riittää jo yksinään maastolenkille heijastimeksi, sillä se peittää suurimman osan hevosesta ja näkyy kirkkaan värinsä ansiosta kauas, vaikkei siihen osuisikaan valoa. Meillä kyseinen ratsastusloimi on ollut käytössä jo monta vuotta ja siit huolimatta se heijastaa valoa ja näkyy pimeässä yhtä hyvin kuin uutenakin. Tämä päällä olemme monesti saaneet kuulla kehuja siitä, kuinka hyvin näymme kauaskin, joten tämä ostos on kyllä osoittautunut onnistuneeksi.

Loimen lisäksi meillä on erinäinen määrä pikkuheijastimia (joista osa on jo hukkunut jonnekin), joita harvemmin edes käytämme. Kuitenkin pimeällä ajaessa käytössä ovat kuvassa näkyvät jalkaheijastimet sekä heijastinrintaremmi, jonka saimme Jimpan mukana. Pienempiä jalkaheijastimia olen joskus käyttänyt suitsissa, kärryjen aisoissa tai omissa käsivarsissa. Häntään kiinnitettävää heijastinta emme ole käyttäneet kuin ehkä kerran, sillä se valuu helposti alas häntää pitkin. Se olisi hyvä heijastin ratsastaessa tai taluttaessa hevosta, jotta takaa tulevat autoilijat huomaisivat meidät, mutta heijastinloimi hoitaa kyllä senkin puolen erittäin hyvin.

Ratsastajan heijastimet

Kun syksyn ensimmäiset pimeät illat saapuvat, pääsee kirjaimellisesti loistava kirpparilöytöni käyttöön. Tämä H&M:n lasten heijastava takki on täydellinen valinta heijastimeksi pilkkopimeään, sillä se heijastaa valoa todella hyvin! Jo sisällä tallissa takin materiaali hohtaa lamppujen valossa kirkkaasti. Ainoa miinus tässä takissa on, että se on todella ohut eikä pidä mitenkään hyvin tuulta tai vettä. Siispä tämä ei sovellu paukkupakkasiin, vaan takin paras käyttöaika onkin juuri loppusyksystä tai vaihtoehtoisesti alkukeväästä.

Takin kanssa samoihin aikoihin käyttöön pääsee sadechapsit eli rainlegsit, joissa on myös pienet heijastimet. Talven tullessa siirryn kuitenkin käyttämään topparatsastushousuja, joista löytyy säälittävä heijastinnauha lahkeiden sivussa - entisissä toppahousuissa oli paksumpi nauha heijastavaa materiaalia, mikä oli tietenkin parempi.

Kaikista helpoin, halvin ja tavallisin tapa tehdä itsensä näkyväksi pimeässä on käyttää heijastinliiviä. Niitä saa muutamalla eurolla ostettua mistä vain ja joskus niitä jaetaan myös ilmaiseksi. Heijastinliivin käyttö myös kesäisin olisi suositeltavaa, sillä vaikka silloin valoa riittääkin ympäri vuorokauden ei autoilija aina huomaa tien reunassa kulkevaa ratsukkoa.

Jos joudun lähtemään niin pimeällä maastoon, ettei eteensä näe ollenkaan, otan apuun kypärälampun. Meidän lamppumme ei ole kovin tehokas, mutta se valaisee kuitenkin vähän ja ainakin näkyy pimeässä hyvin. Jimppa ei pidä kauhean paljoa kypärälampusta ja ensimmäisillä kerroilla se yleensä säikähtää maahan osuvaa valokeilaa. :D

Tällaisilla heijastimilla mennään meillä. Tähän mennessä kaikki muut pimeällä liikkujat ovat meidät huomanneet, ja eilen käydessäni Jimpan kanssa maastossa saimme taas kiittää hyviä heijastimia: mutkan takaa tuli mopo kovaa kyytiä keskellä tietä, mutta kuski huomasi meidät hyvissä ajoin ja ehti hiljentää vauhtia sekä ohittaa meidät tarpeeksi kaukaa. Ilman heijastimia olisimme varmasti jääneet huomaamatta, ja kohtaamisesta olisi voinut helposti tulla vaarallinen. Suojatielle tulevaa lenkkeilijääkin on todella vaikea huomata hämärässä, vaikka tiellä olisikin katuvalot, joten ei ole vaikea kuvitella, kuinka hyvin tumma hevonen ja pahimmassa tapauksessa tummiin pukeutunut ratsastaja näkyvät valaisemattomalla tiellä ilman heijastimia... Muistakaa siis pukea tarpeeksi heijastimia yllenne aina, kun liikutte pimeässä!

Olisi kiva kuulla, millainen heijastinpolitiikka teidän tallissanne (tai kodissanne) vallitsee; mitkä heijastimet olette kokeneet hyviksi tai aivan turhiksi? Etenkin ajaessa käytettävistä heijastimista haluaisin kuulla ajatuksia, sillä kärryihin meillä ei ole juuri mitään heijastimia.

Lopuksi yksi hyvä vinkki heijastimia ostaville: kannattaa hankkia tulevaa pimeää kautta varten heijastintuotteet jo kesällä, kun ne ovat alennuksessa. ;)